Table of Contents

  • Tässä raportissa selostetaan pohjoismaista yhteistyöprojektia, jossa monet henkilöt eri puolilta ovat kantaneet kortensa kekoon. Projektia johtivat Håkan Jönsson (SLU) ja Erik Norgaard (Norsk Jordforbedring). Suuren osan projektista on toteuttanut Cecilia Sundberg (SLU), joka on myös pääsoin kirjoittanut tämän raportin. Merkittäviä osia on kirjoittanut myös Martin Romantschuk (Helsingin yliopisto), ja niinikään Sven Smårs (SLU) on kirjoittanut osan tekstistä. Håkan Jönsson on käynyt tekstin tarkoin läpi ja täydentänyt sitä. Myös Erik Norgaard (Norsk Jordforbedring) ja Mona Arnold (VTT) ovat antaneet panoksensa.

  • Hankkeen tarkoitus oli laatia pohjoismaisia suosituksia syntypaikkalajitellun ruokajätteen kompostointiprosessien suunnittelua ja käyttöä varten, jotta

  • Suuria laitoksia syntypaikkalajitellun talousjätteen laajamittaista kompostointia varten on viime vuosina rakennettu Pohjoismaissa paljon, ja rakentamisen voidaan olettaa edelleen jatkuvan tietyssä määrin. Laitosten rakentamista ja käyttöä ovat kuitenkin huomattavasti vaikeuttaneet valitukset laitoksista tulevasta pahasta hajusta. Pohjoismaissa laitoksille tuleva jäte on suunnilleen samanlaista, syntypaikkalajiteltua talousjätettä, joka suurimman osan vuodesta koostuu kokonaan ruokajätteestä, Jätteen koostumuksesta ja kylmemmästä ilmastosta johtuen Pohjoismaat ovat Euroopassa erikoistapaus, eikä esimerkiksi Saksassa saatuja kokemuksia voi välttämättä suoraan soveltaa täkäläisiin kompostointiprosesseihin.

  • Useat tutkijat ovat tunnistaneet tusinoittain tai jopa sadoittain eri aineita kompostista tulevassa kaasussa (Wilkins 1994; Pöhle ja Kliche 1996; Krzymien et al. 1999). Kyseiset orgaaniset aineet kuuluvat moniin eri ryhmiin, eivätkä tutkijat ole yhtä mieltä siitä, mitkä aineet tai aineryhmät haisevat eniten. Eri substraattien kompostointi saa aikaan erilaisia haisevia aineita (Komilis et al. 2004). Eräänlaisen yleiskuvan erilaisista haisevista aineista voi saada ns. hajupyörästä, jossa haisevat aineet on luokiteltu hajutyyppien ja kemiallisen koostumuksen mukaan (Kuva 1).

  • Projektia suunniteltaessa päätettiin analysoida kolminkertaiset näytteet, ja rinnakkaisnäytteet otettiin saman kasan kolmesta eri paikasta. Näytteenotto jätteen luonnehdintaa varten tapahtui seuraavan proseduurin mukaisesti (Kuva 2)

  • Näytteenotto ja analyysit jätteen luonnehdinta varten tehtiin siten, että näytteet otettiin kullakin laitoksella kahdesti, eri vuodenaikoina. Näytteitä otettiin toisaalta puhtaasta ruokajätteestä kemiallisia (pH, orgaaniset hapot, Tot-C, Tot-N, NH4-N ja NO3-N) ja mikrobiologisia analyysejä varten, toisaalta valmiista kompostisubstraatin seoksesta fysikaalista analyysia (TS, tilavuuspaino, huokosilmatilavuus) varten. Näytteenottoa ja analyysejä selostetaan tarkemmin luvussa 3.

  • SLU:n reaktorilla tehtiin viisi kompostointikoetta. Kokeita suunniteltaessa tarkoituksena oli tutkia, miten haju, hajoamisprosessi, mikrobikoostumus ja pH muuttuvat, kun muutetaan

  • Kaikilla kolmella laitoksella on ollut periaatteessa samantapaisia ongelmia: Pieni pH ja vähäinen aineenvaihdunta, mistä johtuen stabilisoituminen on ollut hidasta, ja hajuongelmia on esiintynyt uloskuormauksen, jälkikompostoinnin ja seulonnan yhteydessä.

  • Saapuvalle ruokajätteelle on Pohjoismaissa tyypillistä pienet pH-arvot sekä orgaanisten happojen, lähinnä maitohapon, suurehkot tai suuret pitoisuudet, mikä tarkoittaa, että ongelmien riski kompostoitaessa on suuri. Tässä projektissa tutkituille substraattiseoksille luonteenomaisina piirteinä tarkasteltiin myös vesipitoisuuksia, ilmahuokostilavuuksia sekä orgaanisen hiilen ja typen pitoisuuksia, jotka olivat kompostoinnin kannalta sopivia.

  • Projekti on osoittanut, että pH-arvon ja hajun välillä on vahva yhteys (Kuva 26). Huokoshaju on 10–1 000 kertaa voimakkaampi pH:n ollessa alle 6 kuin yli 6,5. Näin ollen pH on tärkeä materiaalin hajupotentiaalin indikaattori. Voidaan siis päätellä, että ruokajätteen kompostoinnissa on hajun minimoimiseksi tärkeää minimoida aika, jolloin pH ei vielä ole noussut yli arvon 6,5. Kun saapuvalla materiaalilla on niinkin pieniä pHarvoja kuin syntypaikkalajitellulla ruokajätteellä Pohjoismaissa, ovat erityiset toimet tarpeen pH:n nopeaksi nostamiseksi, jotta pahan hajun riski voitaisiin minimoida.

  • Pohjoismaissa syntypaikkalajitellun ruokajätteen pH on jo laitokseen tullessa pieni ja se laskee tavallisesti edelleen prosessin alkuvaiheessa. Optimaalisessa kompostointiprosessissa pH:n pitäisi nousta muutaman päivän sisällä, mutta huonosti toimivassa kompostissa se saattaa kestää kuukauden tai jopa useita kuukausia. Mahdollisia toimia pH:n lisäämiseksi ovat